Päivi Raivio innovoi julkisia kaupunkitiloja ja toteuttaa erilaisia kaupunkitilakokeiluja ja julkisen tilan elävöittämisen projekteja. Olennaista on, että projekteihin liittyy toteutuksen lisäksi aina osallistavaa suunnittelua tai yhteistä kehittämistä alueen käyttäjien tai toimijoiden kanssa.
Raivio sanoo, että tarpeiden ja toiveiden yhteensovittaminen on voi olla usein hankalaa vaikkapa Helsingin kokoisessa kaupungissa. Mutta aina voidaan tehdä jotain vaikkapa viihtyisyyden tai lapsiystävällisyyden parantamiseksi. Usein pienetkin muutokset kaupunkitilassa voivat parantaa nykytilaa huomattavasti.
Yksi esimerkki Päivi Raivion työstä on Helsingin Ylä-Malmin torin kaupunkitilakokeilu, jota toteutetaan ennen torin peruskorjausta. Kokeilun kautta kerätään käyttäjätietoa suunnittelun tueksi, ja toisaalta tehdään uudistus konkreettiseksi jo suunnitteluvaiheessa.
Työskennellessään Helenillä hän oli mukana monialaisessa tiimissä, joka pohti kaupungissa olevien työmaiden kaupunkikuvaa ja käyttäjälähtöisyyttä.
Miten kaupunki muovaa ihmistä
Raiviolla on ollut viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajan projekteja muun muassa Helsingissä, Espoossa ja Lahdessa ja jonkin verran myös ulkomailla. Hänet myös palkittiin Helsinki Design Award -palkinnolla kaksi vuotta sitten työstään osallistavan kaupunkimuotoilun saralla.
Raivio tekee töitä yhdessä Daniel Bumannin kanssa muotoilutoimisto RaivioBumannissa, jonka toimisto sijaitsee Helsingin Etu-Töölössä. He ovat myös perustaneet Parklyn, joka valmistaa ja myy modulaarisia ulkokalusteita ja niihin liityviä palveluita sekä Suomessa että ulkomailla.
Päivi Raivio toivoo vahvempia visioita nykyiseen kaupunkisuunnitteluun, jotta kaupungista voisi tulla entistä monimuotoisempi, kerroksellisempi ja viihtyisämpi. Häntä kiinnostaa ylipäätään se, miten kaupunki muovaa ihmisiä, heidän sosiaalisia suhteitaan, käyttäytymistään ja vaikkapa käyttämiään kulkureittejä
”Pitäisi ymmärtää pienen mittakaavan arvo isonkin kaavan keskellä. Se voi tarkoittaa erikokoisia julkisia tiloja, liiketiloja ja kohtaamisia lisääviä ”taskutiloja”. Rakennusten kivijalkoihin tarvittaisiin elävyyttä ja erikokoisia tiloja pienille yrityksille. Korostaisin lisäksi leikkisyyttä ja lapsiystävällisyyttä. Se ei tarkoita, että leikkipuistoja pitäisi saada jokaiseen kadunkulmaan, vaan ylipäätään esimerkiksi katutilojen viihtyisyyteen ja turvallisuuteen panostamista.”
Raivio uskoo, että sopivien ja kohtuuhintaisten toimitilojen löytyminen voi vaikuttaa siihen, minkälaisia yrityksiä Suomeen syntyy. ”Muualla Euroopassa on ymmärretty, että tietyntyyppiset yritykset tarvitsevat enemmän kädenojennusta esimerkiksi vuokratasoon. Meillä vedotaan tässä usein tilan omistajuuteen tai hallinnointiin liittyviin rajoituksiin.”
Hyvänä esimerkkinä viihtyisästä ja inhimillisestä kaupunkitilasta hän mainitsee Helsingin Vallilan yhteiset sisäpihat, joissa eri-ikäiset ihmiset voivat oleskella yhdessä. Asukkaat itse ovat olleet suunnittelussa mukana. Vastakkainen esimerkki voi olla vaikkapa moni töölöläinen tai kalliolainen kerrostalo, jonka sisäpiha on pilkottu muureilla eri taloyhtiöiden kesken.
”Opiskelin aikoinani Lontoossa Design of Public Art -tutkinnon. Kaikissa opiskeluprojekteissa oli mukana vahva paikka- ja yhteisölähtöisyys. Lontoo on yhä edelleen innoittajani.”
